jatkuu...

Opetusta vuoteen vieressä ja kotona

Laura ennätti käydä rippikoulun ennen heinäkuun syöpädiagnoosia kesäkuussa 2009.Elokuussa 2009 hänestä ei ollut kouluun menijäksi.
Lähestulkoon koko yhdeksännen luokan hän opiskeli sairaalan osastolla tai sai kotonaan kotiopetusta.
-Infektiovaaran vuoksi en olisi missään nimessä saanut mennä kouluun niinä päivinä,jotka pystyin olemaan kotona.
Osastolla ollessaan Laura sai päivittäin vuoteenvieriopetusta,mikäli vointi sen salli.
-Aineina oli englantia,ruotsia ,äidinkieltä ja matematiikkaa.Kotiopetuksessa opiskelimme opettajan kanssa samoja aineita.Mutta esim.historian ja yhteikuntaopin opiskelu jäi yhdeksännellä luokalla todella vähiin,Laura kertoo.Yhdeksäs luokka meni sairalassa,elokuussa 2010 oli edesssä ensimmäinen vuosi lukiossa.
-Vähän se jännitti,mutta todella hyvin pääsin lukio-opiskelun alkuun,tällä hetkellä lukion toisluokkalainen Laura kertoo.
Yhden nuoruuden tärkeän tutkinnon,ajokortin hankkiminen,on helmikuussa 18 vuotta täyttävällä Lauralla haastatteluhetkellä,tammikuussa,meneillään.
Ajoharjoittelussa Laura ajaa automaattivaihteista autoa,jarru-ja kaasupolkimet ovat kuten tavallisessa autossa.

-En olisi selvinnyt ilman kavereitani

Ennen sairastumistaan urheileminen oli Lauralle tärkeä harrastus.Hän pelasi lentopalloa aluesarjatasolla.Lentopalloharjoitukset liikuttivat Lauraa monipuolisesti,lisäksi hän nautti pitkistä kävely-ja pyöräilylenkeistä.
Jalan amputoiminen oli kova paikka urheilijatytölle.Rakasta lentopalloharrastusta Lauran ei kuitenkaan ole tarvinnut jättää.
-Samaan aikaan kun olin Suomen Proteesipalvelussa Helsingissä,siellä oli yksi istumalentopaaloa pelaava tyttö.Hän innosti minua kyseisen harrastuksen pariin.
Laura kuuluukin nyt Suomen istumalentopallon naisten maajoukkueeseen.
Viime lokakuussa joukkue osallistui EM-kisoihin Hollanissa.Suomeen tuomisena oli kuudes sija.
-Harjoittelemme yhdessä todeela harvoin,kukin pitää kuntoaan yllä itsekseen.Tosin nyt alkuvuodesta olimme Pajulahden urheiluopistossa harjoitusleirillä,pelasimme ja kävimme läpi perustekniikoita,Laura kertoo.
Kotioloissa Laura saa usein kavereitaan sekä perheensä ja serkkunsa kanssaan pelaamaan lentopalloa,jotta tuntuma palloon säilyisi.
Kavereitaan hän kiittää myös siitä,että on selvinnyt niin iloisena ja elämänvoimaisena vakavan sairautensa kanssa.
-Ilman kavereitani en olisi kyllä selvinnyt.He kävivät minua sekä sairaalassa että kotona ahkerasti katsomassa,Laura kiittää.

Teksti: Reetta Ahola